Luonnosta löytynyttä lemmikkikania ei kaipaa kukaan – lemmikin hylkääminen on eläinsuojelurikos
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry.
Tiedote 25.6.2024
Luonnosta löytynyttä lemmikkikania ei kaipaa kukaan – lemmikin hylkääminen on eläinsuojelurikos
Pääkaupunkiseudun löytöeläimiä hoitavalla Viikin löytöeläintalolla eletään hylättyjen lemmikkien sesonkiaikaa. Hylätyissä lemmikeissä korostuvat etenkin pienlemmikit, kuten kanit ja linnut. Löytöeläintalolle on tuotu viimeisen kuukauden aikana kymmeniä luonnosta löytyneitä pienlemmikkejä.
Siinä missä löytökoirista kotiin noudetaan lähes 96 prosenttia, pienlemmikkien noutoprosentti on vaatimattomat 18. Eniten pienlemmikeistä noudetaan kotiin karkuun päässeitä lemmikkilintuja; löytökanien noutoprosentti on käytännössä pyöreä nolla. Luonnosta löytyvä lemmikkikani on sinne ehdoin tahdoin hylätty.
Löytöeläintalolle tuodaan myös jonkin verran citykaneja, mutta ne eivät kuulu löytöeläintalolle. Etenkin ruskeanharmaat, pienet kaninpoikaset herättävät ihmisissä pelastushaluja, mutta ne tulee villieläiminä jättää emonsa huolehdittaviksi.
Väärinymmärretty vemmelsääri
Monet ajattelevat kanien olevan halpoja ja helppohoitoisia eläimiä. Kani tarvitsee kuitenkin paljon liikuntaa, tekemistä, pureskeltavaa ja lajitoverin seuraa voidakseen hyvin. Hoitokulut kodinsuojaamisineen ja eläinlääkärikuluineen voivat nousta yllättävän korkeiksi. Monet kanit eivät myöskään opi sylissä olemisen ystäviksi, vaikka omistaja kuinka haluaisi halailla pehmoista lemmikkiään. Väärät ennakkomielikuvat voivat johtaa lemmikin hankkijoita harhaan ja aiheuttaa pitovaikeuksia ja eläinten hylkäämisiä.
Kanin hylkääminen luontoon ei ole koskaan vaihtoehto. Hylätyistä kesykaneista alkunsa saaneet citykanipopulaatiot saavat kaninomistajan kenties ajattelemaan, että lemmikki pärjää mainiosti luonnossakin – ainakin sen aikaa, että joku sen pelastaa, hoitaa kuntoon ja sijoittaa uuteen kotiin. Kani ei kuitenkaan kuulu Suomen luontoon ja voi päätyä petoeläinten saaliiksi tai nääntyä nälkään.
HESY muistuttaa, että lemmikin hylkääminen on eläinsuojelurikos, aivan kuten lemmikin pahoinpitelykin. Lemmikkiä ei jätetä luonnon armoille ja Jonkun Muun pelastettavaksi. Lemmikin omistajalla on aina vastuu eläimestään ja jos eläintä ei voi enää pitää, omistajan on etsittävä sille uusi koti.
Uuden kodin etsiminen
Soitto paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen on hyvä vaihtoehto. Monet eläinsuojeluyhdistykset auttavat myös kodinvaihtajalemmikkejä, ja vaikka yhdistyksen resurssit eivät riittäisikään kanin vastaanottamiseen, yhdistykseltä saa vinkkejä kodin etsintään.
Turvallisinta on hakea eläimelle uutta kotia tuttavien, työkavereiden ja sukulaisten keskuudesta ja avulla. Jos eläin on hankittu kasvattajalta, he saattavat sijoittaa lemmikkejä myös uudelleen. Myös kaniyhdistykset ja -järjestöt saattavat auttaa kodin etsinnässä. Sosiaalista mediaakin voi käyttää apuna: esimerkiksi Facebookissa on aktiivisia kodinvaihtajille tarkoitettuja ryhmiä, joiden kautta voi etsiä uutta kotia lemmikille.
Vaikka hinku päästä eläimestä eroon olisi akuutti, tulee olla tarkka siitä, kenelle eläimen luovuttaa. Kannattaa haastatella eläimestä kiinnostunutta ja selvittää, onko hänellä realistinen käsitys siitä, millaista eläintä hän on ottamassa, ja onko hänellä taloudelliset, materiaaliset sekä henkiset edellytykset eläimestä huolehtimiseen. Kirjallisen sopimuksen tekeminen on suotavaa ja eläimestä kannattaa aina periä maksu, jotta kynnys eläimen ottamiselle ei ole liian matala.
Lemmikkiä etsivien puolestaan kannattaa aina tutustua eläinsuojeluyhdistysten eläinten lisäksi myös kodinvaihtajiin. Loppuelämän kodin antaminen ”käytetylle eläimelle” on hieno eläinsuojeluteko.